Ajankohtaista

RSS

Valtuusto suhtautui myötämielisesti aloitteeseeni kompastuskivi -muistomerkistä natseille luovutettujen juutalaisten muistamiseksi

Tein viime kesäkuussa aloitteen, että Helsingin kaupunki kunnioittaisi Suomen toisen maailmansodan aikana natseille luovutettujen kahdeksan juutalaisen muistoa Gunter Demningin teoksen ”Stolpersteine” (kompastuskivi) -teoksen kaltaisella tavalla.

Kaupunginvaltuusto suhtautui hankkeeseen positiivisesti, mutta toimijaksi kaivataan yksityistä tahoa.

Toivottavasti tällainen taho löytyy. Otan ajatuksia vastaan.

Alla pitämäni puheenvuoro.

10

Valtuutettu Mika Ebelingin aloite natsi-Saksalle luovutettujen kahdeksan

juutalaisen muistamisesta

– 22.2.2017 Mika Ebeling, KD

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

kiitän kaupunginhallitusta saamastani vastauksesta. Ehdottamani kompastuskivi –muistomerkin erityinen vahvuus on siinä, että se tuo muistomerkin arkeen, sinne missä nämä ihmiset aikanaan elivät Helsingissä.

On tärkeää, että me arjen keskellä muistamme edes pienellä tavalla myös historiamme surullisia lukuja. Tämä saattaa nimittäin vaikuttaa tulevaisuuteen siten, että jatkossa teemme enemmän inhimillisiä päätöksiä myös paineenalaisina.

Olisin toivonut, että kaupunki itse olisi hankkeen toteuttanut, mutta hyväksyn ajatuksen, että hanke toteutetaan pääasiassa yksityisin varoin esim. kansalaiskeräyksen rahoituksella.

Yleisten töiden lautakunta totesi pitävänsä aloitetta kannatettavana

ja katsoi, että kaupungin osallistuminen aloitteessa mainittuun

kansainväliseen kunnianosoitukseen on tärkeää. Myös minä pidän tätä tärkeänä, kun hanke aikanaan lähtee toden teolla etenemään. Lue lisää

Varat lasten määrän mukaan ja työllisyyden hoito kuntoon

Kaupunginvaltuustossa käsiteltiin eräitä poikkeamia vuoden 2016 talousarvioon. Käytin pienen puheenvuoron, jossa kannatin kahta esitettyä hyvää pontta.

4

Eräiden vuoden 2016 talousarvioon merkittyjen määrärahojen ylittäminen, toimintakatteen alittaminen ja käyttötarkoituksen muuttaminen

Arvoisa puheenjohtaja!

Valtuutettu Vesikansan esitys (”Hyväksyessään määrärahojen ylitysoikeudet kaupunginvaltuusto päättää kaupunkistrategian valmistelun yhteydessä selvittää mahdollisuudet siirtyä lapsikohtaiseen budjetointiin varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa.”) on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä olen aiemmin puhunut. Sitovaksi tavoitteeksi on järkevää valita kustannukset lasta kohti, sillä kaikille lapsille pitää palvelut järjestää.

Kannatan myös valtuutettu Hakasen pontta (”Hyväksyessään esityksen valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää kiireellisesti toimenpiteet, joilla pitkäaikaistyöttömyyttä ja siitä kaupungille aiheutuvia ns. sakkomaksuja (työmarkkinatuen kuntaosuus) voidaan vähentää.”). Hän on vuosien ajan esittänyt tämän suuntaisia esityksiä ja on mielestäni häpeällistä, että asiaa ei ole saatu kuntoon.

Valtuuston strategiaseminaarissa pohdittiin onnistumisia ja epäonnistumisia

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui 2.-3.2. Haikkoon pohtimaan sitä, miten valtuustokausi on mennyt. Samalla virkamiehet saivat eväitä uuden strategian hahmottamiseen uudelle valtuustolle, joka aikanaan strategiastaan päättää.

Käytin kokouksessa KD:n ryhmäpuheenvuoron, jossa arvioin 4 vuoden onnistumisia ja epäonnistumisia.

VALTUUSTOSEMINAARI
– 2.-3.2.2017 Haikon kartano
– Mika Ebeling

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät seminaarin osanottajat!

On hyvä, että kaupunginvaltuusto ainakin valtuustokauden alussa suunnittelee alkanutta kautta strategiaseminaarissa ja valtuustokauden loppuvaiheessa tarkastelee suureksi osaksi jo mennyttä kautta.

Jotta tällaisesta tarkastelusta olisi mahdollisimman suuri hyöty, tulee myös epäonnistumiset nostaa reippaasti esille ja tarkasteltavaksi. Mielestämme hyväksi esimerkiksi käy toissapäinen kaupunginvaltuuston kyselytunnin keskustelu, jossa apulaiskaupunginjohtaja Viljanen kertoi, mihin toimenpiteisiin opetusvirastossa paljastunut rikosepäily oli johtanut.

Myönnän, että olimme hyvin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon työtä oli jo tehty asioiden korjaamiseksi. Meidän tulee pyrkiä suhtautumaan vakaviin epäonnistumisiin samalla vakavuudella kuin tuohon rikosepäilyyn. Epäonnistuminen ei tietenkään itsessään ole rikos, mutta meillä pitäisi olla se asenne, että inhoamme epäonnistumisia niin paljon, ettemme salli niiden toistuvan.

Kun virastot ja liikelaitokset arvioivat omaa onnistumistaan, niin helposti käy niin, että vahvasti painotetaan onnistumia ja epäonnistumiset mieluummin jopa unohdetaan.

Tämän todettuamme, on kuitenkin todettava, että aika monessa asiassa olemme tällä valtuustokaudella myös onnistuneet.

Velkaantumisen kääntäminen laskuun on tärkeä asia. Tässä on varmasti auttanut se, mitä tuottavuustavoitteeksi kutsutaan. Tuottavuustavoitteen ongelma oli, kuten olemme aiemminkin todenneet se, että se ei oikeasti ollut tuottavuustavoite, vaan menoleikkuri.

Kristillisdemokraatteina pidämme tärkeänä, että asioista puhutaan rehellisesti ja oikeilla nimillä. Uskomme, että rehellinen puhetapa vaikuttaa politiikan arvostukseen merkittävästi. Mikäli tulevalle kaudelle tarvitaan vastaavanlainen työkalu kuin tuottavuustavoite on ollut, sitä ei enää tule kutsua tuottavuustavoitteeksi, vaan säästötavoitteeksi.

Valtuustokauden aikana on myös päätetty johtamisjärjestelmän uudistamisesta, jopa mullistamisesta. Uudistuksesta päättäminen on ollut merkittävä saavutus, mutta päätös ei vielä takaa menestystä. Ratkaisevaa on se, miten päätöksen toimeenpanossa onnistutaan. Kun samanaikaisesti on tulossa sote- ja maakunta-uudistus, niin on suuri vaara, että uudistusten toteuttaminen ei onnistu toivotusti.

Ympäristöasioissa kaupunki vaikuttaa onnistuneen jopa erinomaisesti. Esim. päästöt ovat vähentyneet huomattavasti.

Sen sijaan johtamisessa on ollut myös ongelmia. Opetusvirastossa oli ilmeisesti mahdollisuus pitkäaikaiseen merkittävään rikolliseen toimintaan. Se kertoo, että järjestelmässä on ollut vikaa.

Mutta myös Länsi-metron käynnistämisen häpeällinen viivästyminen kertoo ongelmista. Meidän ei tule väistää vastuutamme toteamalla, että asia ei ole suoraan meidän päätettävissämme. Kyllä Länsi-metro on helsinkiläistenkin asia ja siksi valtuuston tulee kantaa siitä vastuunsa.

Toinen merkittävä epäonnistuminen oli Helsingin Bussiliikenteen tappiollinen taaperrus vuodesta toiseen. Valtuustolle oli Helsingin Bussiliikennettä perustettaessa esitetty aivan toisenlainen kuva yhtiön tulevasta menestyksestä. Me halusimme, että syyt tähän virheeseen olisi selvitetty, mutta valitettavasti valtuuston enemmistö oli eri mieltä. Virheen syitä ei haluttu selvittää. Pidämme tätä hälyttävänä.

Valtuustossa päätökset tehdään enemmistöön perustuen. Siksi kaikki päätökset ovat enemmistöpäätöksiä – sekä onnistuneet että epäonnistuneet päätökset. Jos emme ole valmiita paneutumaan siihen, miksi huonoja päätöksiä on tehty, niin kuinka me ikinä opimme? Kun virheitä on tehty, politikointi tulisi jättää sikseen. Sillä tavoin voimme jatkossa tehdä parempia päätöksiä.

Kristillisdemokraatit ovat valmiita tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja toivoo vastaavaa myös muilta ryhmiltä.

Sivistystoimen puolella iloitsemme erityisesti koulutustakuun toteutumisesta. On tärkeää, että koulunsa päättäneet löytävät opiskelupaikan eivätkä putoa tyhjän päälle.

Digitalisaatio etenee. E-aineistot ovat lyöneet itsensä läpi kirjastoissa. Kaupungin tulee elää tässä murroksessa vahvasti mukana, sillä digitaalisten mahdollisuuksien hyvä hyödyntäminen on epäilemättä yksi tulevaisuuden menestystekijä.

Ilolla panimme merkille myös museoiden kävijäennätykset. Museot ovat säilyttämässä arvokasta kulttuuriperintöämme, mutta tuon kulttuuriperinnön säilyttämisen ensisijainen paikka eivät ole museot, vaan ihmisten mielet. Siksi on tärkeää, että museoilla on myös runsaasti kävijöitä.

Työllisyys on tärkeä kysymys. Pitkäaikaistyöttömyyden osalta emme ole onnistuneet. Tämä vaatii lisää toimenpiteitä.

Erityisen ilahtunut olemme poikittaisen joukkoliikenteen hyvästä kehityksestä. Valtuustokauden aikana sen osuus on noussut 18,9 %:sta 22,88 %:iin. Määrät ovat vieläkin vähäisiä, mutta ensimmäinen poikittaisen joukkoliikenteen prosentti, jonka muistan, oli 12 %. Siihen nähden parannus on ollut huomattava. Olemme vuodesta toiseen painottaneet poikittaiseen joukkoliikenteeseen satsaamisen tärkeyttä. Kaupunki pystyy määrätietoisuudella pikkuhiljaa parantamaan tätä osuutta edelleen merkittävästi. Tässä tahdomme antaa tukemme.

Tähän liittyen mieleeni tulee eräs valtuustokeskustelu kauan sitten. Jokeri I oli juuri saatu käyntiin, kun joukkoliikenneasioita valtuustossa käsiteltiin. Käytin puheenvuoron, missä korostin poikittaisen joukkoliikenteen jatkuvan kehittämisen merkitystä ja sitä, miten meidän tulee kiirehtiä Jokeri II:n aikaansaamista. Silloin kunnioitettu puheenjohtaja (=Harry Bogomoloff) tokaisi penkistään kuuluvasti jotenkin tähän tapaan: ”Vastahan se Jokeri I on saatu aikaan”.

No nyt meillä on Jokeri II:n eli runkolinja 560 ja muutenkin poikittainen joukkoliikenne paranee. Jatkakaamme keskeytyksettä työtä tämän hyväksi, sillä poikittainen joukkoliikenne on lähtenyt hyvin huonosta tilanteesta hyvin vanhojen virheiden johdosta, kun aikanaan poikittainen liikenne rakennettiin henkilöautoliikenteen varaan, mistä kehä I ja kehä III kertovat. Jos jo tuolloin olisi rakennettu tehokas poikittainen joukkoliikenne, joukkoliikenteen osuus poikittaisesta liikenteestä voisi hyvinkin olla yli 50 %.

Esteettömyyden edistämisessä esim. HKL on onnistunut hyvin. Iloitsemme siitä, että pyrkimys esteettömyyteen on kaupungissa laajasti omaksuttu.

Terveyden edistämisen suhteen kuva on kahtalainen. Toisaalta iso osa helsinkiläisistä voi hyvin ja he ovat terveitä, mutta polarisaatio on tässä asiassa lisääntynyt. KD korostaa sitä, että emme saa olla välinpitämättömiä niistä, joiden kyky huolehtia omasta terveydestään ei ole hyvä.

Pidämme hyvänä sitä, että ikääntyneet voivat asua kotona, jos he siihen turvallisesti kykenevät. Pidämme kuitenkin erittäin tärkeänä, ettei kukaan jää kotiin heitteille. Kotiavun palveluiden tulee olla riittäviä, niin että ikääntyneen on oikeasti turvallista asua kotonaan.

Lopuksi kiitos seminaarin järjestäjille ja muille osanottajille.

Kiitos!

Kaupunginvaltuusto käsitteli kysymykseni opetusvirastossa tapahtuneesta rikosepäilystä

Opetusvirastossa on paljastanut vakava rikosepäily. Tein tähän liittyen kyselytunnille kysymyksen, joka otettiin käsiteltäväksi. Kysymykseni alla:

3

Kyselytunti

3.1. Vt Mika Ebeling – virka-aseman väärinkäytön vaikutuksen ja väärinkäytösten ehkäiseminen jatkossa

 Julkisuudessa on kerrottu, että Helsingin opetusviraston työntekijä on vangittu epäiltynä törkeästä petoksesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Hänen epäillään saaneen useiden miljoonien taloudellisen hyödyn toiminnastaan. Rikosepäilyt ajoittuvat vuosiin 2006-2016.

Jos epäilyt ovat tosia, niin toiminta on saanut jatkua 10 vuoden ajan.

Epäilty on tehnyt päätöksiä muun muassa koulujen tabletti- ja tietokonehankinnoista. 

Kysyn tämän johdosta,

  1. Miten epäillyn toiminta on vaikuttanut koulujen käytössä olevaan tabletti- ja tietokonekantaan?
  1. Mihin toimiin Helsingin kaupunginhallitus ja johtavat virkamiehet ovat ryhtyneet, jotta tämä tapaus otettaisiin riittävän vakavasti ja jotta tulevaisuudessa vastaavalta vältyttäisiin?

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastasi seikkaperäisesti. Erityisesti minua ilahdutti se, miten koulut tietävät mitä koneita niille on tilattu ja kuittaavat saamansa koneet. Kun tietokonehankinnat sidotaan tälla tavoin niitä tarvitseviin kouluihin, välistävetäminen vaikeutuu suuresti.

Kysymyksen esittäjällä on oikeus ensimmäiseen puheenvuoroon vastauksen jälkeen. Koska apulaiskaupunginjohtaja Viljasen vastaus oli hyvä, totesin seuraavasti:

Arvoisa puheenjohtaja,

Haluan kiittää apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasta seikkaperäisestä vastauksesta. Vastaus antoi vaikutelman, että tehdyt toimenpiteet ovat asianmukaisia ja asiaan on puututtu vakavasti.

Jatkakaa samaan malliin asioiden korjaamisessa.

Länsimetron kustannukset kuriin ja tiedotus avoimemmaksi

Kaupunginvaltuusto käsitteli Länsimetron rakennuskustannuksia ja Länsimetro -prosessiin liittyvää avoimuuden puutetta ja huonoa johtamista. Käytin kokouksessa yhden puheenvuoron ja yhden vastauspuheenvuoron.

Puheenvuoron käytin tilanteessa, jossa jotkut olivat sitä mieltä, ettemme voi edellyttää avoimuuden lisäämistä jostakin syystä. Syinä saattoi olla se, että emme ole Länsi-metron hallitus, emme enemmistöomistaja, emmekä Helsingin konsernijaosto.

11

Länsimetron hankesuunnitelman rakentamiskustannusten enimmäishinnan

ja kaupungin Länsimetro Oy:n lainoille myöntämän takauksen

korottaminen Helsingin osalta
– 14.12.2016 Mika Ebeling

Arvoisa puheenjohtaja,

valtuutettu Hakanen on kiinnittänyt huomiomme tärkeisiin asioihin ja pidän tärkeänä, että emme itse estä omaa asioihin puuttumistamme tarpeettomasti.

Epäilen, että matkan varrella on useassa eri elimessä saattanut olla samanlainen halu vaikuttaa kuin täällä salissa, mutta sitten on voittanut jonkinlainen itsesensuuri. Moni olisi halunnut vaikuttaa, mutta lopulta on päätetty, että emmehän me voi.

Muistuttaisin erään tunnetun henkilön sanoista: ”Yes, we can!”

Kannatan valtuutettu Hakasen vastaehdotusta.

 

Käytin seuraavan vastauspuheenvuoron tilanteessa, jossa edelleen oli vaara, että Helsingin tahto avoimuuden lisäämiseksi ilmaistaisiin vain pontena.

 

Arvoisa puheenjohtaja,

Kyllä maksavan vähemmistöosakkaan painokas mielipide oletettavasti vaikuttaa. Mutta jos vähemmistöosakas kuiskaa mielipiteensä, se tuskin vaikuttaa kovinkaan paljon.

Mielestäni tähän asiaan on syytä puuttua painokkaasti. Siksi valtuutettu Hakasen esitys on paras tie.

 

Lopulta voitimme äänestykset ja päätöstä täydennettiin seuraavasti: ”Samalla Helsinki edellyttää Länsimetro Oy:n hallituksen päätösasiakirjojen olevan tästä alkaen julkisia (siltä osin kuin lainsäädäntö ei sitä nimenomaisesti kiellä) ja että valtuustolle tuodaan tammikuun loppuun mennessä selvitys toimista, joihin hankkeen kustannusten ja aikataulujen varmistamiseksi on ryhdytty.”

Miksi en kannata kaupunginhallituksen esitystä Guggenheimista?

Parhaillaan kaupunginvaltuustossa käydään tämän valtuustokauden oletettavasti pisimmäksi muodostuvaa keskustelua. Puhujalistalla on vielä 46 puhujaa. Alla olma puheenvuoroni.

8

Guggenheim Helsinki -taidemuseohankkeen toteuttamista koskevan

sopimuksen hyväksyminen

– 30.11.2016 Mika Ebeling, KD

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

kuten tiedätte, me kristillisdemokraatit pyrimme pitämään huolta siitä, että kaupungilla olisi varaa kaikkeen siihen, mitä kaupunkilaiset tarvitsevat. Tämän johdosta suhtaudumme varsin pidättyvästi rahan käyttämiseen sellaiseen, mitä kaupunkilaiset eivät tarvitse. Tämän olemme äänestyskäyttäytymisellämme osoittaneet.

Uskon, että meille kaikille – riippumatta siitä, mitä mieltä olemme päätösehdotuksesta – on selvää, että Guggenheim-museo ei ole helsinkiläisen perustarve. Tämän johdosta museon rakentaminen ei ole välttämätöntä.

Seuraavaksi on tarkasteltava, onko tämä hanke kannattava Helsingille? Laskelmat osoittavat mielestäni selkeästi, että hanke ei ole Helsingille ainakaan suoranaisesti kannattava.

Kun tämä on käynyt ilmi, tulemme viimeiseen kysymykseen: Onko tämä hanke välillisesti kannattava Helsingille? On ilman muuta selvää, että tämä on vaikein kysymys. Tällaista on varsin mahdotonta laskea objektiivisesti, vaan laskelmiin vaikuttavat omat uskomuksemme tai epäilyksemme Guggenheimin pitkäaikaisesta vetovoimasta. Koska laskelmiin tarvitaan lukuja ja liikutaan hyvin epävarmalla pohjalla laskijan oma tahtotila vaikuttaa usein ratkaisevasti siihen, kummanlaista ratkaisua laskelmat tukevat.

Tällaisessa tilanteessa on syytä noudattaa ns. varovaisuus-periaatetta. Mahdollisuudet on syytä arvioida varovasti, uhat sen sijaan varsin vakavasti. Ajatelkaapa vaikka kaupunginvaltuuston päättämiä rakennushankkeita. Kuinka usein onkaan tullut reiluja menoylityksiä ja kuinka harvoin budjetti on reippaasti alitettu?

Kaikki tämä huomioon ottaen ja koska en ole vakuuttunut hankkeen kannattavuudesta katson, että esitys tulee hylätä.

(Valtuutettu Männistö oli juuri ennen puheenvuoroani tehnyt ”täysin puskista” erikoisen vastaehdotuksen käsittääkseni hämmentääkseen valtuustoa) Valtuutettu Männistö olisi matkan varrella voinut pitää huolta, että tänne valtuustoon olisi tuotu hänen nyt – ehkä epätoivoisena – tekemänsä vastaehdotuksen mukainen sopimusehdotus, jos se olisi Guggenheimille sopinut. Koska valtuutettu Männistö ei ole aiemmin toiminut ehdotuksensa mukaisesti, minusta se näyttää ns. vedätykseltä tilanteessa, jossa hänellä lienee vahva käsitys, että ehdotus on kaatumassa.

Tämä on vastaavaa toimintaa kuin Yleiskaava-peli kaupunginhallituksessa, jolloin valtuutettu Männistö oli valmis ampumaan pallon tolppaan, jotta Vihreät eivät ampuisi Keskuspuistolle voittomaalia.

Lopuksi totean, että olen istunut valtuustossa samat 20 vuotta kuin valtuutettu Pajamäki ja vahvistan hänen väitteensä.

KD:n politiikka veisi homekoulut historiaan

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee tänään Helsingin talousarviota vuodelle 2017.

Kristillisdemokraattien politiikka Helsingin valtuustossa olisi tällä valtuustokaudella säästänyt huomattavasti rahaa. Säästyineillä rahoilla olisi voitu lisätä merkittävästi rahaa korjausrakentamiseen, esim. ensi vuodeksi 27 miljoonaa lisää opetustoimen korjaushankkeisiin ensi vuodelle. Lyhyessä ajassa voisimme poistaa koko korjausvelan.

Alla kaupunginvaltuustossa käyttämäni KD-valtuustoryhmän puheenvuoro.

5

Helsingin kaupungin talousarvio vuodeksi 2017 ja taloussuunnitelma vuosiksi 2017 – 2019

– Ryhmäpuheenvuoro 16.11.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

Muutos tuo epävarmuutta ja muutos tuo haasteita. Jos monien mielestä Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi on luonut epävarmuutta, kun ei oikein tiedetä, mitä kaikkea on odotettavissa, niin meillä Helsingissä on kyllä omiakin isoja epävarmuustekijöitä.

Ensi vuonna voimaantuleva johtamisjärjestelmän uudistus ja myöhemmin tuleva sote- ja maakuntauudistus ovat sen mittakaavan uudistuksia, että haasteita riittää. Suurena vaarana on, että päätöksiin sisältyvät mahdollisuudet jäävät käyttämättä, mutta riskit toteutuvat, mikäli uudistusten toteutuksiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Kuten karvaasti olemme huomanneet, ei esimerkiksi Länsimetro oy:n olemassaolo ole taannut länsimetron sujuvaa käyttöönottoa. Se, että jollakin on muodollinen vastuu asioiden valvomisesta, ei tarkoita sitä, että asioita todellisuudessa kunnolla valvotaan.

Turvapaikkatilanteen rauhoittuminen alkuvuodesta 2016 on erinomainen asia. Epävarmassa tilanteessa on kuitenkin järkevää varautua tilanteen mahdolliseen heikkenemiseen. Rauhoittuminen saattaa silti muodostua pitempiaikaiseksikin, jos länsivaltojen into aseellisesti mennä ratkaisemaan toisten maitten ongelmia vähenee ja keskitytään enemmän väkivallan hillitsemiseen.

Pyrkimys nuorten hyvään koulutukseen ja työllisyyden parantamiseen ovat oletettavasti meille kaikille yhteisiä tavoitteita. On kuitenkin syytä ymmärtää, että vaikka koulutuksen lisääminen yleensä parantaa työllistymismahdollisuuksia, niin kaikki koulutus ei tee sitä yhtä hyvin. Koulutuksen tuleekin palvella nimenomaan työllistymistä.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että kaupunki on säästäväinen. Rahaa ei pidä tuhlata, jotta sitä riittäisi hyvin siihen, mitä asukkaat oikeasti tarvitsevat. Lisäksi säästäväinen talouspolitiikka suojaa meitä tarpeettomalta velkaantumiselta.

Pidämme edelleen tuottavuustavoitetta itsessään hyvänä, mutta emme edelleenkään hyväksy, jos tuottavuustavoitteen nimissä heikennetään palveluita. Oikeasta tuottavuuden paranemisesta hyötyvät kaikki. Joskus – varsinkin jos ei ole eletty säästeliäästi – voi olla tarpeen lähteä leikkauspolitiikankin tielle, mutta siitä pitää silloin tehdä eri päätös, eikä sitä saa tehdä tuottavuuden nimissä.

Viime vuonna ryhmäpuheessamme totesin: ”On myös aika havahtua siihen iloiseen tosiasiaan, että ensi vuonna vihdoinkin länsimetro aloittaa liikenteensä.” Valitettavasti tämän osan puhetta voi toistaa, sillä myös tuo ”ensi vuonna” on edelleen voimassa.

Länsimetron rakentamisen huonoista kokemuksista on syytä ottaa oppia. Espoo halusi erillisen Länsimetro oy:n ja lyhyet asemat. Se sai ne molemmat ja kalliin laskun, josta me ja muutkin joukkoliikenteen käyttäjät maksamme osamme. ”Mitä useampi kokki, sen sakeampi soppa” sanotaan. Valitettavasti länsimetro näyttää todistavan tämän väitteen puolesta.

Julkiset liikennehankkeet ovat usein tarpeettoman hitaita. Työmaat etenevät hitaasti ja liikenne kärsii tarpeettoman pitkistä väliaikaisjärjestelyistä. Aikanaan Lahden moottoritie valmistui huomattavan nopeasti. Yksityisellä yrityksellä ei ole varaa seisottaa työmaita, vaan asioiden pitää edetä rivakasti. Kaupungin ja valtion tulee ottaa mallia siitä päämäärätietoisuudesta, mikä yksityisillä toimijoilla on, eikä olla leväperäisiä, vaikka verotuksella nousevat kustannukset kyllä saadaan katettua.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kannattaa voimakkaasti periaatetta tiiviistä joukkoliikenteeseen tukeutuvasta yhdyskuntarakenteesta. Pidämme tärkeänä, että emme ainoastaan pyri joukkoliikenteeseen tukeutuvaan yhdyskuntarakenteeseen, vaan myös mahdollisimman tehokkaaseen joukkoliikenteeseen tukeutuvaan yhdyskuntarakenteeseen. Siksi tahdomme, että Helsinki tutki huolellisesti Helsinki Quick Step –suunnitelmaan liittyvät mahdollisuudet. Se sisältää nimittäin niin suuria mahdollisuuksia, että niiden huolellinen tutkiminen kannattaa.

Kuninkaantammen rakentaminen 5.500 asukkaan kaupunginosaksi on kiihtymässä. Tämä on järkevää, sillä runkolinja 560 on ollut jo pitkään valmiina ottamaan Kuninkaantammenkin uudet matkustajat vastaan.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmän pyrkimys säästäväisyyteen on näkynyt äänestyskäyttämisessämme. Jos meidän linjaamme olisi noudatettu, kaupungilla olisi merkittävästi enemmän taloudellisia voimavaroja esim. homekoulujen korjaamiseen. Silloin ei olisi tulossa Keskustakirjastoa eikä Helenin taloudellista tilannetta olisi tarpeettomasti vahingoitettu. Myös Kruunuvuorensillan sijasta olisi tutkittu merkittävästi halvempaa vaihtoehtoa.

Käyttämällä säästyneitä varoja korjausrakentamiseen voisimme edelleen saada tulevista hoitokustannuksista säästöjä.

Tämän perusteella katsomme, että KD:n toiminta olisi ollut omiaan säästämään merkittävästi varoja, ja siksi meillä on nyt oikeus myös ehdottaa budjettilisäyksiä:

Teen vastaehdotuksen talousarvion kohtaan 80202:

”Tilakeskuksen korjaushankkeet, kiinteistölautakunnan käytettäväksi lisätään 30 miljoonaa euroa. Uusi luku 160,34 miljoonaa

Samalla muutetaan seuraavat ala-kohdat:

Opetustoimen korjaushankkeet – lisätään 27 miljoonaa euroa. Uusi luku 91,03 miljoonaa.
Sosiaali- ja terveysviraston korjausrakennushankkeet – lisätään 2 miljoonaa euroa. Uusi luku 13,72 miljoonaa.

Varhaiskasvatusviraston korjausrakennushankkeet – lisätään miljoona euroa. Uusi luku 2,47 miljoonaa.

Samalla ehdotan, että lisätään kohtaan 9 01 03 Tulot 30 miljoonaa euroa, uusi luku 60 miljoonaa.”

Kiitos.

Yleiskaava hyväksyttiin – miten käy Keskuspuiston?

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 26.-27.10 kaupunginvaltuuston kokouksessa hyväksyä Helsingin yleiskaavaesityksen.  Ehdotus on tehty väestöesnnusteen nopean kasvun vaihtoehdon mukaisesti ja sisältää monia kipukohtia.

Käytin kaupunginvaltuuston kokouksessa seuraavan ryhmäpuheenvuoron:

5

Helsingin uuden yleiskaavan – Kaupunkikaavan hyväksyminen

– Ryhmäpuheenvuoro 26.10.2016 Mika Ebeling, KD

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

Yleiskaavasta päätettäessä on tärkeää, että meillä on selkeä käsitys siitä, millaisen kaupungin me haluamme rakentaa. Miten rakennetaan kaupunki, jossa on hyvä asua ja tehdä työtä?

Tehokasta liikennejärjestelmää, hyvää joukkoliikennettä ja riittävää kaupunkiluontoa pidetään yleisesti hyvinä tavoitteina. Mutta mikä on se asukasmäärä, jolle kaupunkia rakennetaan ja kuinka paljon tai vähän kaupunki arvostaa sitä, mitä tänne on jo rakennettu?

Väestöennuste

Yleiskaavaehdotuksen aluevaraukset mahdollistavat väestönkasvun vähintään 860.000 asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Onko perusteltua valita pohjaksi nopean väestönkasvun vaihtoehto, kun Helsingissä asuvien syntyperäisten suomalaisten määrä ei vaikuta kovin paljon muuttuvan? Eikö tämä tarkoita sitä, että uudet alueet ovat vaarassa muuttua maahanmuuttajalähiöiksi? Eikö tämä puolestaan tarkoita sitä, että heidän kotoutumisensa Suomeen vaikeutuu? Olemme vaarassa luoda segregoituneita alueita, mikä johtaa vähintäänkin pitkäaikaisiin ongelmiin.

Olemassa olevan kaupunkikulttuurin tuhoaminen

Ylimitoitettu väestökasvu luo paineita sille, että menetämme paljon arvokasta. Sitä mitä meillä jo nyt on. Onko tarpeellista vaurioittaa Keskuspuistoa, luopua Malmin lentoasemasta ja Vartiosaaren luonnosta tai vaarantaa Tuomarinkartanon ratsastustallien ja vinttikoirakeskuksen toimintaa? Eikö olisi mahdollista löytää ratkaisua, jossa jopa varautuminen nopeaan väestönkasvuun olisi toteutettavissa siten, että em. kohteet voitaisiin säästää?

Käsittelyssä oleva ehdotus

Nyt käsittelyssä olevaa esitystä ei mielestämme ole toteutettu siten, että olisi parhaalla mahdollisella tavalla sovitettu yhteen tehokas joukkoliikenne, asuntorakentaminen ja Helsingin olemassa olevat vahvuudet.

Käsittely

Yleiskaavaehdotuksen käsittelyssä yksi keskeinen kysymys on Keskuspuiston kohtalo. Tänään on mielenkiintoinen ilta. Pienempien valtuustoryhmien varsin yksituumainen halu säilyttää Keskuspuisto on johtanut siihen, että pallo on syötetty isojen ryhmien eteen ja avoin maali on edessä. Tänään millä tahansa kolmesta isoimmasta puolueesta on mahdollisuus ampua voittomaali Keskuspuistolle.

Näyttää siltä, että pienempien ryhmien laaja yhteisymmärrys on ainakin Vihreille synnyttänyt painetta puolustaa Keskuspuistoa. Tässä tilanteessa kaupunginhallitus Lasse Männistön ehdotuksesta kuorrutti päätöstään vihreillä mausteilla. Jalkapallotermein vaikutelmaksi jäi se, että Kokoomus oli valmis maalin estämiseksi ampumaan pallon tolppaan, jotta Vihreät eivät Keskuspuistolle voittomaalia ampuisi.

Kun huomaa, miten budjettineuvotteluista Keskuspuiston puolustajat on pudotettu pois, siitä voi asioita ymmärtävä päätellä, miten vastentahtoisesti vihreä kuorrutus yleiskaavaan on syntynyt ja minkä verran siihen voi luottaa.

Vaihtoehto

KD:n valtuustoryhmän mielestä tulisi pyrkiä yleiskaavaan, jossa olisi mahdollisimman paljon voittajia. Me tahdomme, että Helsinki tutkii huolellisesti erityisesti Helsinki Quick Step –suunnitelman ja sen sisältämät mahdollisuudet monille tärkeiden kohteiden kuten Keskuspuiston, Malmin lentoaseman, Vartiosaaren sekä Tuomarinkartanon ratsastustallien ja vinttikoirakeskuksen pelastamiseksi.

Tämän johdosta teen seuraavan palautusehdotuksen:

Helsingin yleiskaavaehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että varaudutaan väestöennusteen perusvaihtoehdon mukaiseen väestönkasvuun. Samalla tulee huolellisesti tutkia Helsinki Quick Step –ehdotuksen toteutettavuus sekä mahdollisuudet Keskuspuiston, Malmin lentoaseman toiminnan, Vartiosaaren sekä Tuomarinkartanon ratsastustallien ja vinttikoirakeskuksen toimintamallisuuksien turvaamiseen.

Vihreät ratkaisevat Keskuspuiston kohtalon

Keskustelu Helsingin Keskuspuistoon rakentamisesta on kiihtynyt. Asetelmat ovat selkiytyneet kesän ja alkusyksyn aikana suuresti. Nyt on selvä, että lähes kaikki pienemmät ryhmät (Valtuustoryhmä Hurstista en ole varma) haluavat säilyttää Keskuspuiston. Sen sijaan kolme suurinta puoluetta on enemmän tai vähemmän hyväksymässä Keskuspuiston merkittävän kaventamisen.

On syntynyt poliittisesti erittäin mielenkiintoinen tilanne. Vaikuttaa selvältä, että mikä tahansa suurista puolueista (Kokoomus, Vihreät tai SDP) voi pelastaa nykyisenkaltaisen Keskuspuiston, mutta ilman yhdenkään suuremman puolueen tukea Keskuspuistoa ei voida pelastaa.

Erityisen kiinnostavaa on nähdä, mitä Vihreät tekevät. Mitä Vihreiden äänestäjät ajattelevat, jos Vihreät valitsevat Keskuspuiston alasajon, kun he olisivat voineet Keskuspuiston pelastaa? Toivottavasti tulevat vaalit pelastavat Keskuspuiston!

Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen haasteet

Helsingin kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 14.9. lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumista. Vaikka tehostamisen kautta tilanne on saatu hoidettua lisääntyvä palvelujen tarve on ajamassa meidät vaikeuksiin.

Käytin valtuustossa seuraavan puheen:

11

Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seuranta

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

On asioita, joissa olemme onnistuneet ja on asioita, joissa emme ole onnistuneet.

Toimintaa on onnistuttu tehostamaan ja näin hoitoaikoja on saatu lyhennettyä. Tämän onnistumisen johdosta olemme toistaiseksi selvinneet lisääntyneestä lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kysynnästä.

Mutta pidän erittäin huolestuttavana kolmea seikkaa:

  1. Hoitoa tarvitsevien lasten ja nuorten määrä lisääntyy vuodesta toiseen.
  2. Tuntuu siltä, että perusongelman suuruutta ei ymmärretä. Tämä näkyy nähdäkseni siitä, miten asiaa käsitellään psykiatristen palvelujen laadun ja saatavuuden kannalta ikään kuin tässä piilisi ns. viisasten kivi, joka ratkaisisi ongelman. Varsinaiselle esityslistalle ei ole edes tuotu 3-sivuisen raportin nähdäkseni tärkeintä lausetta: ”Näin pitkäkestoiseen ja voimakkaaseen kasvuun on kuitenkin mahdotonta vastata vain erikoissairaanhoidon prosesseja tehostamalla.” Tämä lause kertoo, että meillä on ongelma ja että tämä ongelma on iso. Jonkin aikaa voidaan selvitä lisäämällä resursseja ja tehostamalla prosesseja, mutta loputtomiin emme näin selviä.
  3. Vaikka helsinkiläisten lasten psykiatristen palvelujen toteutumista käsittelevässä liitteessä mennään askel pidemmälle kuin varsinaisessa esityslistassa, niin siinäkään ei päästä asian ytimeen. On tietysti hyvä, että pyritään puuttumaan ongelmiin mahdollisimman varhain, kun ongelmia on jo syntynyt ja ne havaitaan. Mutta tämäkään ei ratkaise itse ongelmaa.

Meidän tulee ajatella lämmöllä nuoria ja lapsia. Miksi esiintyy enenevässä määrin pahoinvointia?

Eikö pitkäkestoinen ja voimakas lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen tarpeen kasvu, kerro siitä, että kenties tässä yhteiskunnassa tehdään ja on jo pitkään tehty valintoja, jotka ovat johtaneet tähän ja jotka vievät tilannetta yhä huonommaksi.

Jälkeläiset nimensäkin mukaisesti jäävät jälkeemme. Siksi hyvän elämän keskeinen kysymys on se, miten meidän valintamme vaikuttavat tulevan ja tulevien sukupolvien elämään.

Maailmassamme on paljon rikkinäisyyttä. Meidän ei pidä tuomita ja syyllistää rikkinäistä. Mutta meidän tulee pyrkiä auttamaan kohti eheyttä.

Lasten ja nuorten terveen ja tasapainoisen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että he saavat elää rakastettuina ja turvallisessa kodissa. Turvallisuuteen liittyy keskeisesti se, että ihmissuhteet ovat läheisiä ja pysyviä.

Jos tätä ei ymmärretä, niin käy helposti niin, että vapauden lisäämiseksi revitään alas ympärillemme rakennettuja turvamuureja.

Kiitos!