Miten kaupungin taloutta tulee ohjata?

Helsingin budjetissa asetetaan monia tavoitteita. Tärkeimpiä ovat ns. sitovat tavoitteet. Ne tulee saavuttaa, muussa tapauksessa tulee hakea oikeutta poiketa näistä tavoitteista.

Kun budjetin loppusumma asetetaan sitovaksi tavoitteeksi, voi seurata ongelmia, jos palvelun tarvitsijoita on merkittävästi enemmän kuin oli arvioitu budjettia laadittessa. Siksi mielestäni sitovaksi tavoitteeksi tulisi asettaa kustannustehokkuutta kuvaavia lukuja. Tällaiset luvut antavat hyvän ohjeistuksen sekä silloin, kun väestöennusteet ylitetään että silloin, kun väestöennusteet alitetaan.

Pidin valtuuston kyselytunnilla asiasta puheenvuoron käsiteltäessä Mari Holopaisen kysely-tunnin kysymyksiä käsiteltäessä.

PUHEENVUORO MARI HOLOPAISEN VARHAISKASVATUKSEEN LIITTYVÄÄ KYSYMYSTÄ KÄSITELTÄESSÄ

Arvoisa puheenjohtaja,

Väärä budjetointi on ongelma, mutta nähdäkseni se ei ole ainoa ongelma. Ongelmaa pahentaa merkittävästi se, jos sitoviksi tavoitteiksi määritetään väestöennusteisiin perustuvat määrärahat. Jos sen sijaan sitoviksi tavoitteiksi määritettäisiin palvelun kustannustehokkuutta kuvaavat arvot kuten hinta/palvelun saaja, niin hallintokuntien olisi helpompi toimia. Mielestäni kaupungin tulee toimia joustavasti. Korostan, että kustannustehokkuus antaa hyvän sitovan tavoitteen myös siinä tapauksessa, että väestöennuste alitetaan. Pyrkimys mekaaniseen budjetin noudattamiseen ilman joustoa ei ole ihmisystävällistä.

Varhaiskasvatusvirasto on uusi virasto ja joitakin sellaisia kuluja on siirtynyt Sosiaalivirastolta Varhaiskasvatusvirastolle, joita ei ole osattu huomioida. Tätä en kuitenkaan pidä aitona Varhaiskasvatusviraston ylityksenä, koska tämä kuluhan on Sosiaali- ja Terveysvirastolta pois, vaikka rahat on sille budjetoitu.