Puheenvuoroni koskien osallistumista Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoshankkeen lisärahoitusjärjestelyyn

– 27.3.2013

Käytin tämäniltaisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa puheenvuoron Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoshankkeen lisärahoitusjärjestelyihin osallistumisesta. Alla kirjoittamani puhe. Jouduin sitä hiukan typistämään, mutta kirjoittamani puhe kuvaa varsin tarkasti pitämäni puheen sisältöä.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

Kun käsittelemme osallistumista Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoshankkeen lisärahoitusjärjestelyyn, tähän asiaan liittyy ainakin kolme kysymystä, jotka kaikki ovat merkittäviä.

Ensiksi on kysymys ydinvoimasta itsestään. Toinen on kysymys EU:n kilpailulainsäädännöstä. Kolmas on kysymys lisärahoituksesta hankkeen jatkamiseksi.

Kaupungin suhtautumisesta ydinvoiman lisärakentamiseen on luonnollista päättää tällaisen hankkeen alussa. Jos kaupunki pitäisi ydinvoimaa torjuttavana energiantuottotapana, tällaiseen hankkeeseen ei pitäisi lainkaan lähteä. Kun tällaiseen hankkeeseen on lähdetty mukaan, on perusteltua suhtautua siihen taloudellisena kysymyksenä siten, että rakentaminen onnistuu ja turvallisuusmääräyksiä noudatetaan.

On luonnollista, että ydinvoiman kiihkeimmät vastustajat eivät välitä, miten hanke saataisiin kaadettua, kunhan vain kaatuisi. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole rakentava vaihtoehto ja voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä.

Itse pidän ydinvoimaa yhtenä Jumalan antamista tavoista tuottaa energiaa. Siihen sisältyy toki omat riskinsä. Vaikka ydinvoimaa siis yhtenä energiantuottomuotona kannatankin, ydinvoiman tuottaminen ei kuitenkaan oikeuta mitä vain. Muutama asia kiinnitti huolestuttavasti huomiotani. Ensimmäinen niistä on TVO:n osakaskirje, jossa todettiin mm.: ”OL3-laitosyksikön valmistuminen tulee viivästymään TVO:n arvion mukaan edelleen. OL3-laitosyksikön asennustyöt ja automaation suunnittelu eivät ole edenneet laitosyksikköä avaimet käteen -sopimuksella rakentavan Areva-Siemens -konsortion aikataulujen mukaisesti. Laitostoimittajalta ei ole saatu siltä edellytettyä kokonaisaikataulun päivitystä. TVO arvioi helmikuussa 2013, että kaupallinen sähköntuotannon aloittaminen voi siirtyä vuoteen 2016.”

Toinen huolestuttava seikka oli se, että etsiessäni netistä lisätietoa tästä hankkeesta jäi vaikutelma, että rakentajaosapuoli oli ilmeisesti vaatinut lisää rahaa hankkeesta ja uhannut viivästyttää hanketta, ellei heille makseta enemmän kuin on sovittu. Lisäksi viivästyksen syytä rakentaja oli merkittävästi kaatamassa suomalaisten syyksi.

Viivästykset, automaatio, Siemens, lisärahoituksen vaatiminen ja suomalaisten syyttäminen – miten tässä on vähän sellaisen deja vu –ilmiön tuntua? Eivätkö kaikki nämä elementit ole läsnä myös automaattimetro –hankkeessa?

Silti haluan katsoa laajemmalle. Onko EU:n kilpailulainsäädännössä jotakin sellaista, mikä on omiaan aiheuttamaan tämänkaltaisia tilanteita? Koska tämä kysymys alkaa mennä turhan etäälle nyt päätettävänä olevasta asiasta, en puutu tässä yhteydessä asiaan muuten kuin esittämällä vetoomuksen niille, jotka joukostamme ovat kansanedustajia: Analysoikaa kriittisesti EU:n kilpailulainsäädäntöä ja pyrkikää siihen, että Suomi tekisi rakentavia esityksiä sen parantamiseksi.

Asia on siis monisyinen ja sisältää monia ulottuvuuksia. Tässä tilanteessa näen parhaimmaksi hyväksyä päätösehdotuksen. Samalla edellytän, että kaupungin edustajat tekevät parhaansa epäkohtien korjaamiseksi.