Tavoitteita

Kristillinen arvopohja, hyvä talous ja parempi joukkoliikenne ovat itselleni poliittisessa päätöksenteossa asioita, joita erityisesti pyrin ajamaan.

Merkittävä osa henkisestä pahoinvoinnista johtuu huonoista perhesuhteista. Harvoin ymmärretään, että luopuminen kristillisestä arvopohjasta on keskeinen syy heikkoihin perhesuhteisiin. Täten kristillisestä arvopohjasta luopuneet ovat aiheuttaneet paljon kustannuksia yhteiskunnalle. Pelkkä oireiden hoito ei riitä. Tarvitaan rohkeutta puuttua sairauden syihin ja tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat niin tehdä.

Eikö ole erikoista, että monet ns. rikkaat valtiot ovat kovin velkaantuneita? Eikö se johdu siitä, että on ns. eletty yli varojen. On tänään haluttu jotakin, mihin on varaa huomenna. On haluttu liian monia asioita yhtä aikaa ja on kenties haluttu jotakin sellaista mihin ei ole ollenkaan varaa. Velkaantuminen ei ole luonnonvoiman kaltainen pakkotila, vaan seurausta tehdyistä vääristä valinnoista. EU:n velkakriisien aikana on erityisen tärkeää pitää hyvää huolta Suomen ja Helsingin taloudesta. Me emme tiedä, miten EU:n kriisimaiden, euron tai koko EU:n käy, mutta sen voimme tietää, että Helsingin ja helsinkiläisten asema on parempi mahdollisten myllerrystenkin keskellä, jos velkaantumisasteemme on matala.

Olen tehnyt työtä paremman joukkoliikenteen puolesta jo kohta 20 vuotta joukkoliikennelautakunnassa ja HKL:n johtokunnassa. Erityisesti olen pyrkinyt vaikuttamaan paremman poikittaisjoukkoliikenteen puolesta. Kehä I ja III kertovat suurista liikennetarpeista, jotka on pyritty tyydyttämään autoliikenteen keinoin. En vastusta tätä, mutta on ollut mielestäni väärää politiikkaa, että aikanaan ei ole pidetty huolta siitä, että myös poikittainen joukkoliikenne olisi kehitetty vastaavalle tasolle vastaamaan näihin ihmisten liikkumistarpeisiin. Nyt on vaikeampaa jälkikäteen rakentaa näitä yhteyksiä, mutta vaikeus ei ole este, vaan haaste. Toinen keskeinen joukkoliikennekysymys koskee matkalippujen hintoja. Tästä on tehty tutkimus. Siinä todettiin, että ilmainen joukkoliikenne ei olisi yhteiskuntataloudellisesti edullisinta, vaan edullisinta olisi subventoida lippujen hintoja 50-60 %. Kun ympäristöystävällisyys ja yhteiskuntataloudellinen edullisuus lyövät kättä, syntyy nähdäkseni moraalinen velvoite toimia. Haluan pitkän tähtäimen tavoitteeksi joukkoliikenteen lipunhintojen laskemisen yhteiskuntataloudellisesti edullisimmalle tasolle.