Rakennammeko kohtuuden vai ahneuden yhteiskuntaa?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki ihailtavan ehdotuksen oman palkkansa alentamisesta. Se on kansakunnan arvojohtajalta esimerkki, joka avasi keskustelun palkkatasosta. Yleensähän keskustelua on käyty enemmän toisten palkkojen alentamisesta kuin oman palkan alentamisesta.

Itse olen pyrkinyt Helsingin kaupunginvaltuustossa aloittamaan keskustelua siitä, rakennammeko kohtuuden vai ahneuden yhteiskuntaa. Kohtuuden yhteiskunta on mielestäni sellainen, jossa ahkeruus, opiskelu ja menestys kyllä palkitaan, mutta jossa julkisen sektorin palkkaerot ovat maltillisia. Ihanteeksi olen esittänyt sen, että julkisella sektorilla kenenkään palkka ei jäisi alle puoleen keskimääräisestä palkkatasosta ja toisaalta sen, että kenenkään palkka ei olisi yli 2-kertainen keskimääräiseen palkkatasoon. Kun keskimääräinen palkkataso taitaa nyt olla jossakin 3.200 euroa/kk tasolla, niin tämä tarkoittaisi vaihteluväliä 1.600 – 6.400 euroa/kk. Kyllä siinä mielestäni palkittaisiin kohtuullisesti esim. suuremmasta vastuusta kuntasektorin johtavia työntekijöitä, mutta ei kohtuuttomasti. Ahneuden yhteiskunnassa sen sijaan tuloeroja kasvatetaan ja maksetaan sellaisia palkkoja, joita kukaan ei oikeasti tarvitse.

Nyt presidentti Niinistön aloitteesta syntynyt keskustelu tuntuu virkistävältä, kun eduskunnassakin on herännyt laajaa vastakaikua palkkojen laskulle. Meidän tulee kuitenkin pyrkiä pitkällä aikavälillä vaikuttamaan koko yhteiskuntaan, jotta saisimme aikaiseksi kohtuuden yhteiskunnan. Siihen presidentin ja eduskunnan toimet eivät vielä riitä.

Toivottavasti Helsingin kaupunginvaltuustokin lämpeää kuuntelemaan presidentti Niinistön esimerkkiä. Tämän vuoden budjettisovussa kaupunginhallituksessa edustettuna olevat ryhmät sopivat mm. valtuuston palkkioiden korottamisesta. Kun asiasta myöhemmin äänestettiin, vain kourallinen meistä vastusti korotusta. On kuitenkin mieltä ylentävää ja toivoa herättävää, että presidentti Niinistö on osaltaan pyrkimässä kohti kohtuullisuutta.