Puolueen etu ei saa ajaa yhteisen edun edelle

Kun tulin valituksi HOK-Elannon hallintoneuvostoon, en arvannut mitä ensimmäisen vuoden alku tulisi pitämään sisällään. Helsingin Sanomat (9.1.) kertoi HOK-Elannon maksaneen Helsingin Työväenyhdistykselle (HTY) 1.1.2006-30.4.2009 yli 300.000 euroa tilasta, joka oli tyhjänä. HOK-Elanto kaipasi alueelta liiketilaa, Helsingin Työväenyhdistys halusi vuokrata molemmat tilansa yhdessä. HOK-Elannon kannalta vuokraaminen oli luultavasti kokonaisuudessa kannattava toimenpide, sillä ilman tyhjän tilan sisältävää tilaa, halutun liiketilan sisältävää sopimusta ei olisi syntynyt. Toisaalta on luonnollista, että Helsingin Työväenyhdistys halusi vuokrata molemmat tilansa. Missä siis ongelma?

Ongelmalliseksi asian tekee se, että HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja Jorma Bergholm oli Helsingin Työväenyhdistyksen toimitusjohtajana allekirjoittamassa sopimusta. Vaikka muodolliset jääväykset on luultavasti hoidettu oikein, seuraa ikävä kysymys: onko tämä Bergholmin kaksoisrooli johtanut siihen, että Helsingin Työväenyhdistys on pystynyt vuokraamaan myös tuon tyhjän tilan, joka ilmeisesti on ollut HOK-Elannolle tarpeeton. Tämä on voinut tapahtua vaikka siten, että HTY on tiennyt HOK-Elannon liiketilatarpeesta ja käyttänyt tämän takia hallussaan ollutta sisäpiirin tietoa hyväkseen, jotta on saanut merkittävän taloudellisen hyödyn HOK-Elannon asiakasomistajien kustannuksella.

Haluan korostaa, että minulla ei ole mitään Jorma Bergholmia vastaan. En tiedä, onko hän toiminut moitittavasti. Asia on kuitenkin niin vakava, että HOK-Elannon hallintoneuvoston tulee asia käsitellä.

Mieleeni tulee toinen tapaus vuosien takaa. Tietääkseni tämä asia ei liity Bergholmiin, mutta liittyy poliittisiin puolueisiin. Alkuvaiheessa Helsingin kaupunginvaltuutetun uraani Helsingin virallisia ilmoituslehtiä olivat Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Alueuutiset, Uutispäivä Demari ja Kansan Uutiset. Lehdet saivat näistä virallisista ilmoituksista huomattavat taloudelliset tuotot veronmaksajien kustannuksella.

Muistan tulleeni siihen tulokseen, että Helsingin Sanomien mainokset ovat kaupungin kannalta perusteltuja, koska se on alueen suurin lehti. Myös Hufvudstadsbladetin valinta oli perusteltu suurimpana ruotsinkielisenä päivälehtenä. Edelleen Alueuutiset merkittävimpänä ilmaislehtenä oli kaupungin kannalta perusteltu valinta. Mutta Uutispäivä Demarin ja Kansanuutisten asema kaupungin virallisena ilmoituslehtenä ei lähtenyt kaupungin tarpeista, vaan näiden lehtien rahantarpeesta. Siksi en voinut pitää tilannetta oikeana.

Nostin asian esille. Luottamuspaikkaneuvottelujen aikaan eräs silloisen Kristillisen Liiton neuvottelijoista kertoi erään SDP:n valtuutetun antaneen ymmärtää, että SKL ei saa mitään luottamuspaikkoja, jos puuttuu tähän ilmoitusasiaan! Itseäni raivostutti. Tuli tunne, että vasemmistopuolueet olivat saaneet kätensä yhteiseen taskuun, eivätkä millään suostuneet ottamaan sitä taskusta pois!

Muistan, että itseni lisäksi ainakin Vihreiden Otto Lehtipuu nosti asiaa esille. Lopulta kaupunginjohtaja Jussi Pajunen hoiti asian kuntoon kilpailuttamalla ilmoituslehdet, jolloin tarjoajien vertailussa Uutispäivä Demarin ja Kansanuutisten tarjoukset hävisivät selvästi ja niin näistä turhista ilmoituslehdistä päästiin eroon.

Ongelma ei kuitenkaan liittynyt vain vasemmistopuolueisiin. Joskus historian havinassa tämä joidenkin puolueiden lehtien erityisasema Helsingin kaupungin ilmoituslehtinä pyrittiin ratkaisemaan päinvastaisella tavalla. Sen sijaan, että turhat ilmoituslehdet olisi karsittu, kaupungin ilmoituslehdiksi valittiinkin kaikkien valtuustopuolueiden lehdet! Näin ongelma ”ratkaistiin” kaupunkilaisten vahingoksi! Lehtien määrä kuulemani mukaan väheni, kun vähemmistökommunistien Tiedonantaja puuttui asiaan. Tiedonantaja ei pyrkinyt vähentämään ilmoituslehtien määrää, vaan halusi viralliset ilmoitukset myös Tiedonantajaan! Koska sitä ei sentään hyväksytty, Tiedonantaja käsittääkseni vei asian oikeuteen. Ilmoituksia se ei kuitenkaan saanut, vaan oikeuden päätöksen johdosta tiedotuslehtien määrää jouduttiin merkittävästi karsimaan.

Tämä osoittaa, miten tärkeää meidän poliitikkojen on muistaa ja toisillemme muistuttaa: minkään puolueen etu ei saa ajaa yhteisen edun edelle.